keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Raportti susirajalta:

"Palatkaamme ajassa vuosien kuusi ja seitsemän vaihteeseen. Palatkaamme itäiseen pikkukaupunkiin, St. Wilmansburgiin (nimi muutettu) ja sen poilkkeuksellisen tarrakyllästettyjen kujien kosteuteen. Ryhmä nuoria cityrusakoita keksii ruuvimeisselin, irroittaa katuvalaisimen mekaniikkaa suojaavan luukun, tuodakseen sen työpöytiensä äärelle ja palauttaakseen sen takaisin ennen aamunkoittoa.

"Täysin luonnollinen jatkumo tarrojen ja julisteiden vanavedessä. Mukavaa vaihtelua, kun saa kodin lämmössä kera ystävien ja teekupposen panostaa ajan kanssa työstettäviin pintoihin" - Iivo-Kalevi, 26, läänintaiteilija (nimi, ikä ja ammatti muutettu)

Ilmiö kasvaa lyhyessä ajassa ja useita kymmeniä uusia luukkumaalauksia ilmestyy kaikessa hiljaisuudessa keskeisille kylän raiteille. Ruuvimeisseliin ja kuusiokoloavaimeen tarttuu iloiten nyt myös ihmisiä ilman aikaisempaa taustaa katutaiteissa. Vuodet vierähtävät, luukkuja tehtaillaan enemmän tai vähemmän tasaiseen tahtiin.

"Eniten tässä luukkutaiteiluhommassa on ihmetyttänyt se hiljainen hyväksyntä, joka kaupungin osalta on meiningille langennut. Ei täällä ole juuri ennenkään mitään suuremmissa mittakaavoissa putsailtu, mutta kun historiallisen linnoituksen pääväylän kaikki 17 katuvaloa saa olla kolme vuotta rauhassa, niin eikös se jo ole kiitos tekemällemme työlle?" - Stig, 23, pankkivirkailija (nimi, ikä ja ammatti muutettu)

"On käynyt niinkin, että tekemäni luukun alempi ruuvi on työn touhussa hukkunut ja kaupungin työntekijä on sen ystävällisesti jälkeenpäin kiinnittänyt. Aikamoista!" - Marketta, 24, vartija (nimi, ikä ja ammatti muutettu)

Luukutus jatkuu pienimuotoisena myös muissa kyläpahasissa ympäri maata. Vuoteen 3011 mennessä maasta loppuu harrastustila ja pitää alkaa jyräilemään vanhoja.

Teksti: Nimi Muutettu"








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti